kävin tänään vanhalla lukiolla kysymässä, saisinko tuoda ylioppilaskokeisiin autonavaimen, koska lokeroa minulla ei enää ole, ja minut valtasi outo tunne. oikeastaan se oli niin laimea läikähdys, ettei sitä tunteeksi voisi kutsua, mutta jokin outo tunne vatsanpohjassa.
minulle on tapahtumassa jotain. 1.10 minulla on viimeinen ylioppilaskoe, ja sen jälkeen olen toivottavasti vain töissä. ja sitten tajusin. en saa tätä aikaa enää takaisin. aikaa jolloin vain olin. jollain tasolla se oli kuin oudossa unitilassa olemista, odottaen tekstiviestiä tai soittoa. tajusin, että alan oikeasti elää taas. minulla on töitä, ja vapaa-aikaa. olen pitänyt rutiineista, koska ne luovat puitteet luomiselle ja muulle elämälle. haluan taas kokea sitä mitä toisena lukiovuotena. kun olin niin inspiroitunut, että nousin ylös keskellä yötä kirjoittamaan. haluan sitä taas. haluan olla työssäni sen verran hyvä, että voin tehdä sitä.
teen tulevaisuuteni suunnitelmat nyt, lokakuun ensimmäiseen asti. 21.10 käyn hakemassa tatuoinnin, ja oikeasti aloitan tämän. haluan tehdä alustavan, ensimmäisen version ennen kuin välivuosi loppuu. tämä syksy on sinun ja minun aikaasi. me kävelemme nämä kadut ja me näemme nämä katulamput ja me ajamme itsemme päältä. me kärsimme vain että voisimme syntyä uudelleen.
minulle tapahtui jotain kesäkuussa. se oli outo muutos eräänä päivänä, jona tajuntani räjähti ja minä muutuin. jotain minun sisälläni kuoli ja muutuin. en tiedä mitä minulle tulee tapahtumaan, mutta me emme ole valmiita. minun täytyy tehdä tämä, haluan tietää kaiken. koska loppujen lopuksi, olen tämän jamielle velkaa. minä opin niin paljon ympäröivästä maailmasta.
menen tänään luovuttamaan verta. ja inception on hyvä toisellakin kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti