i'm going back to 505

kävin tänään vanhalla lukiolla kysymässä, saisinko tuoda ylioppilaskokeisiin autonavaimen, koska lokeroa minulla ei enää ole, ja minut valtasi outo tunne. oikeastaan se oli niin laimea läikähdys, ettei sitä tunteeksi voisi kutsua, mutta jokin outo tunne vatsanpohjassa.

minulle on tapahtumassa jotain. 1.10 minulla on viimeinen ylioppilaskoe, ja sen jälkeen olen toivottavasti vain töissä. ja sitten tajusin. en saa tätä aikaa enää takaisin. aikaa jolloin vain olin. jollain tasolla se oli kuin oudossa unitilassa olemista, odottaen tekstiviestiä tai soittoa. tajusin, että alan oikeasti elää taas. minulla on töitä, ja vapaa-aikaa. olen pitänyt rutiineista, koska ne luovat puitteet luomiselle ja muulle elämälle. haluan taas kokea sitä mitä toisena lukiovuotena. kun olin niin inspiroitunut, että nousin ylös keskellä yötä kirjoittamaan. haluan sitä taas. haluan olla työssäni sen verran hyvä, että voin tehdä sitä.

teen tulevaisuuteni suunnitelmat nyt, lokakuun ensimmäiseen asti. 21.10 käyn hakemassa tatuoinnin, ja oikeasti aloitan tämän. haluan tehdä alustavan, ensimmäisen version ennen kuin välivuosi loppuu. tämä syksy on sinun ja minun aikaasi. me kävelemme nämä kadut ja me näemme nämä katulamput ja me ajamme itsemme päältä. me kärsimme vain että voisimme syntyä uudelleen.

minulle tapahtui jotain kesäkuussa. se oli outo muutos eräänä päivänä, jona tajuntani räjähti ja minä muutuin. jotain minun sisälläni kuoli ja muutuin. en tiedä mitä minulle tulee tapahtumaan, mutta me emme ole valmiita. minun täytyy tehdä tämä, haluan tietää kaiken. koska loppujen lopuksi, olen tämän jamielle velkaa. minä opin niin paljon ympäröivästä maailmasta.

menen tänään luovuttamaan verta. ja inception on hyvä toisellakin kerralla.

yritän erottaa itseni. poistin tämän blogin kaikki kirjoitukset, muutin hieman ulkoasua ja muutin kirjoituskielen suomeksi. erotan itseni. teen itsestäni kaksi eri ihmistä. tämä blogi on toiselle. tämä on toiselle, näkymättömälle ihmiselle, joka elää vain tarkoitustaan varten. se tarkoitus on mieleeni eksynyt ja sinne pesän tehnyt hahmo, ihminen jonka uskon oikeasti haluavan elää. minä uskon. minä uskon. tämä blogi on hänelle. minä olen filtteri. imen itseeni tietoa, tunnetta ja kipua. minä olen vain kädet ja silmät. minä maalaan ja sinun sanasi kohottavat kättäni.

erotan itsestäni itseäni kohtaan tuntemani ahdistuksen. ulkonäköpaineet. rakkaudenkipeyden. ahdistuksen siitä, että olen huono, itsekäs ystävä, liian myöhään herännyt tytär ja aikaa ja tilaa tuhlaava tyttö. toinen blogi on tälle ihmiselle.

minä elän nyt sinua varten.

aloitin kirjoittamisen 11.7.2008. Sain hauskan kirjoitusidean, johon liittyi myös nyt yhdeksi tärkeimmistä ystävistäni lukeutuva henkilö, johon luotan tämän idean kanssa pelottavan paljon. olen kai jollain tasolla liian takertuva henkilö. kirjoitus loppui, mutta idea jäi. en kai pysty päästämään irti.

cd loppui. se loppui soimasta. heräsin todellisuuteen, ja nyt minun on pakko mennä jatkamaan sitä. elämään elämääni. mutta sitä ei ole, jos en tee tätä valmiiksi. minä olen tämän velkaa. itselleni sekä hänelle.